Oli kyllä taas hienot pippalot. Vesan mieliksi laitoin sitte alaovelle lapun otsikolla 'Syystervehdys Naapurit', en tiedä oliko se tuo mainio aloitus vai se että vietettiin tosiaan niitä rengastajaisia mutta ainakaan vielä ei ole varoitusta postiluukusta kolahtanut. Saariset alakerrasta laittoivat oikeen korttia tulemaan ja aika suloista se kyllä oli. Brotha, sen tyttis ja Jani tulivat seitsemän aikaan ja syötiin liian vetiseksi mennyttä pastaa (vittuako kuppasivat matkalla niin kauan. ) ja soijakastiketta. Sen jälkeen kauppaan ostamaan sapuskaa, viinaa ja jotain mättöä viikonlopulle. Pieneksi pettymykseksi en nyt ruokabileitä kyennyt järkkäämään mut seuraavissa sitten taas. Hitto kun se Lauran koulukaveri olisi NYT tullut vastaan kun kärryssä oli neljä megapussia sipsejä, kolme isoa säkkiä karkkia, kermaviiliä, pitsaa, kaljaa, pastamässyjä krapulan varalle ja kaikkea muuta paskaa. Tämä kyseinen opiskelutoveri kun seisoi meidän takana kerran kaupassa kun kovaan ääneen luettiin jonkun light-tuotteen ravintosisältöjä ja vertailtiin kaloripitoisuuksia. Ja se oli aika noloa. Laihduttajat kaupassa.

Meidän piti mennä keilaamaan mutta aika ei riittänyt joten kun Koistinen, Takala, Reeta ja Alisa saapui oltiin jo ehditty kaataa muutama olut nieluun. Annemari saapui kun olin jo niin humalassa etten osannut kunnolla puhua. Suurin osa meni nukkumaan säästellen lauantaita varten mutta osa porukasta jatkoi vielä Vanhaan Nalleen ja sieltä vielä Hannibaliin joka kirvoitti Alisan kehumaan paikkaa maasta taivaisiin. Ehheh. Kotia sitten pitserian kautta.

Lauantai alkoi kyllä ankeasti, oli aika heikko oli vaikka aika kevyesti otinkin. Mutta huonoa oloa oli niilläkin luusereilla jotka jäivät 'säästelemään'. Laahauduin Reetalle ja Alisalle näyttämään Hämeen mahtavia shoppailumahdollisuuksia mutta se oli miltei siinä että osoitin tärisevällä sormella milloin Hesen ikkunasta, milloin Tawast Bankin ikkunasta minne päin suunnata. Jani veti aika urheasti kaljan ohella tuon jegerin, hyi että. Kaupan kautta odottamaan loppuja vieraita eli Ruuhkista, Massea ja Simoa. Uskalsin oikeasti korkata vasta kuuden jälkeen mutta lähti se sitten siitä kun lakkasi ruikuttamasta. Itseasiassa mun vatsani ei lopettanut, en tiedä miten se enää ikinä pärjää millään festareilla ilman jotain peräsuolitamponia tai etukäteislääkitystä Imodiumilla. Haluan 12-vuotiaan vatsan mutta maksakin riittäisi.

Kämppikseni Laura oli tehnyt ehkä maailman herkullisimman suklaakakun ja siinä vaiheessa ärjäisin toiselle kämppikselleni kun se olisi välttämättä halunnut Topinkin leikkaamaan kakkua niinko samaan aikaan. Vittu, oli jo nolona siitä vitun skoolaamisesta. Tiedoksi kaikille että meidän häissä ei sitten a. onnitella (nolostun) b. skoolata (punastun) c. pidetä mitään kauheita puheita (häpeän) d. leikitä mitään leikkejä (ei vaan onnistu) eli mitä jää jäljelle? Syöminen, dokaus ja paskanjauhanta.. samaa mitä kaikissa mun bileissä. HIH.

Jossain vaiheessa iltaa ex-kämppis ja hänen tyttöystävänsä käväisivät ja vielä myöhempää tulivat Topin frendeistä Eero ja Kaisa. Siinä vaiheessa meillä oli jo menossa nostalgia-bileet mun huoneessa ja kuunneltiin läpi mun bronx409-kokoelmaa. Ja tapoihini kangistuneena pidin myös aiheeseen liittyvän luennon :'90-luvun jälkeen ei kunnon tanssimusiikkia vain ole tehty'. Vai pystytkö heti nimeämään kymmenen bändiä niin helpolla kuin ysäreiltä, thäh?

Baariin lähdettiin puolen yön pintaan ja ulkona odotellessamme muita joku iivari keksi että pelataan Peiliä (kaikkihan tietää sen leikin lapsuudestaan?), mahtoi naapurit miettiä mun juhlien tavallista sisältöä kun toistakymmentä tummiin pukeutunutta pelailee yöllä lasten ulkoleikkejä. Huisia <3

Rocktown oli ihan nappivalinta kun en enää ilennyt porukkaa raahata metroonkaan. Tietty kaikki eivät tykänneet ja sen arvasinkin mutta ei sille mittään mahda.. Toivottavasti kaikilla oli kuitenkin edes kohtalaisen kivaa. Vedettiin Topsun kanssa Darknessin One Way Ticket to Hell, kun sen soidessa (tai jonku muun niiden biisin) me sit päätettiin hengata yhes joku pieni ikuisuus. Eli kaikki näki miksi meillä ei myös tanssita mitään Akselin ja Elinan häävalssia, virn. Mut ehdottomia illan kohokohtia oli kun tuli Offspringin Self Esteem. Oijoi, sitä nostalgian määrää.. ja kurkunkäheyttä biisin jälkeen. 

Osa porukasta hävisi jossain vaiheessa mut pienemmän jengin kanssa pidettiin baaria pystyssä pilkkuun saakka kuten tapana on. Sitte mättöpaikan kautta himpeen. Mun oli pakko silti varastaa yksi bliw-pullo sieltä kostoksi siitä että ne unohti meidän safkat johonkin työtasolle ja varrottiin siellä ihan tuhottoman kauan. (En voinut varastaa oregano-sirotintakaan ko olen yhden sieltä jo vienyt:)

Mitään huimia jatkoja ei kyllä saatu aikaiseksi, mikä lie ihan hyvä asia. Aamulla huomasin että ulko-ovi oli jäänyt auki, ihme ettei Kanaali-Koskinen ollut tullut vierailulle, sillä kun taitaa olla veressä se. Toivuttiin telkan edessä kunnes kuskit oli ajokunnossa. Massen porukat kävivät vielä iltapäivästä nopeeta tuomassa lahjan meille, oikeesti olen onnellinen että edes jonkun vanhemmat noteeraa onnellisuuteni vaikkeivat ne omani olekkaan. 

Vielä suuren suuri kiitos kaikista kivoista lahjuksista vaikka ehdottoman tärkeitä olette te <3 Oli ihan parhaat bileet taas. Ja harmitus Merin, Maikun ja Mikon puolesta, olisi ollut kivempaa jos olisitte olleet paikalla.. Mut ens kerralla sitten taas. Tai siis ensi viikonloppuna :)

Hemppis