Tää oli taas näitä 'jee bileet' ja sit me istutaan kahdestaan kitaten bisseä. Jaa no olihan mun pikkuveli hengessä mukana alkuillasta kunnes sammahti sohvalle. Ei herännyt edes repeatilla soitettuun PMMP:n 'Joutseniin' jonka päälle me raspikurkut ulvottiin. Mahtoivat naapurit tykätä kun alkuilta avataan ääntä normaalilla humalamongelluksella ja loppuillasta (eli mensalaisten mukaan klo. 1.00-01.30) ollaan varsin vakuuttuneita omista laulutaidoista. No niin, siitä sitten baariin ja tietty unohdin paperit Merille. Vittu kun kattoo tätäkin naamaa ni ei voi muutakuin kehottaa pokea menemään pikaiseen näöntarkastukseen jos ei meikäläistä sisään päästä. Onneksi sieltä löyty yksi tuttu poke joka sai vastaanottaa minun ylitse vuotavan kiitollisuuteni. Baariin ei maksanut mitään ja erehdyin jo luulemaan että merdellä on jotain suhteita kyseiseen paikkaan mutta selvisi että kellohan oli niin turkasesti että paree vaan mitä nopeemmin päästään tiskille tilaamaan niin enempi meistä massia irtoo.

Muutaman tirvinkäiset juotiin ja olin ihan satavarma että tunnistin yhden miekkosen brothan kaveriksi mutta pienen selvittelyn jälkeen tämä kyseinen herra osottautui tutuksi jo yläaste- ja lukioajoilta. Tosin mä en siinä promillemäärässä millään tunnistanut häntä, myöhemmin kyllä harmaan aivomassan joukosta löytyy jokunen infomuru joka saattaa muistaa kyseisen päkiämikon. No hitto, jos sitä koko kouluajan katselee joko kuutta samaa naamaa tai hakkaa raivolla tetristä hikisessä 'atk-luokassa' toppahousujengin haistessa lähistöllä, niin ei voi vaatia muistamaan ihan jokaista luokkatoveria.

Kovasti jotain keskustelin hänen kanssaan, ikävikseni muistan vain hänen imartelevan kommentin kuinka 'teidän porukka ei ollut koskaan muiden mukana ja sinä olit niin vaikeasti lähestyttävä.' JES. Sitruunat, prkl!

Kotimatkalla jotenkin hukkasin merin, joka taas hukkasi kännykän ja ostin safkaa meille molemmille ja sitten söin tietty sitä ruokaa minkä kannessa luki 'kasvis'. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Tää oli nyt joku kolmas kerta puolen vuoden sisään kun kunnioitan 10-vuotista vakaumustani syömällä jotain elukkaa. Voi hiisiläinen.

No, matka sujui lopulta Merin luokkakaverin pyörän sarvilla jo lopuksi laskeuduin lonkka edellä asfalttiin. Komia kaari. Kateltiin vielä naapureiden iloksi muutama 'Touko Pouko' ja sammahdin vain herätäkseni vittumaiseen krapulaan.

Hain puolen päivän jälkeen 18,90 maksaneen Nissan Vaneten (kuvia kaunokaisesta myöhemmin) isäni tiedustellessa ajokuntoani. Onneksi Takala ajoi, kolmasti oksensin matkalla, kerran meriltä lainaamani takin hihalle. Takalan jäädessä Tampereelle yökin hese-pussiin aina Hämeenlinnaan saakka. Oli muuten eri kiva matka.