tytöt tuli maanantaina puolen päivän aikaan, tulin helsingistä sitä ennen ja ajoin pyörällä vastaan. tein feta-kidney-salaattia, varhaisperunoita ja kermaviilikastiketta tillillä. käytiin kaupungilla, tuhlasin keltaiseen pallopaitaan. käytiin isossa kaupassa, ostin hiusvärin, paljo hyvää ruokaa (myös huomisiin grillibileisiin) ja kaljaa. valvottiin ja  juotiin bisseä, orjuutin ne myös hinnoitteleen kirpparireleet.

tiistaina heräsin reetan kanssa kasin jälkeen lenkille, kierrettiin vanajanreitti vajaassa kahdessa tunnissa, sitten kirpparille viemään rojut ja suoraan apparalle aurinkoa palvomaan. kolmen jälkeen soijatomaatti-kastiketta ja tummaa spagettia. slurp. nyt ollaan töllätty romeo&juliet leffaa, pian kai linnanpuistoon chillaamaan.
oikein rentouttavaa ja kivvaa. <3

ei ollut arska armollinen linnanpuistossa vaan samantein kun saatiin viltti levitettyä niin pilvet tuli ja ilma oli muutoinkin aika raskas. pelattiin kuitenkin erä yatzia ja vesa sen voitti mennen tullen. takasin kävellessä reeta huomasi asfaltilla pienen, karvattoman oravanpoikasen jonka silmätkin oli vielä kiinni. joku oli (lintu, emo?) sen tiputtanut pesästä ja se vielä liikkui. kukaan ei ollut vapaaehtoinen lopettamaan pienen kärsimyksiä ja toisaalta se kai on luonnonlaki. eri asia olisi kai ollut jos olisi itse ajanut yli tai muuten vammauttanut luonnonvaraista eläintä niin ettei se enää pärjää. silloin kai minunkin, vannoutuneen kasvissyöjän (jo vuodesta -96) pitäisi tehdä avustus kuolemaan.
mutta jos nyt ihan rehellinen olen niin suurin syy siihen etten halunnut itse ikävää hommaa tehdä, oli varvastossuni. en halunnut että pienen oravanpojan verta olisi purskahtanut varpaideni välistä. mutta kuten reeta sanoi, se pikkuinen kohtasi ilmeisemmin luonnonlain. surullista siltin.

kotiin tullessa paistoin lättyjä ja vihdoin sain hoitajan elsalle ilosaaren ajaksi.

keskiviikkona käytiin hattelmalan harjuilla ja imeytysaltailla. mitään kummallista ei tehty, isossa kaupassa käytiin ja ostin vesalle ne kauan lupaamani koiranhoitopalkkiot eli muutaman pullon viinasta. illasta katsottiin 'piretes of the caribian' ja laitettiin safkat grillikuntoon. raahauduttiin grillikatokseen ja ajattelin muuttaa tulevat pileideni aiheen parvekkeelta (pimp my parveke) grillikatokseen (se on talvi ny). aika kiva katos se on ja sinne mahtuu kuitenkin reilusti yli kymmenen henkeä sisään.
vedettiin hieman edellisiä päiviä enemmän alkoholia ja kaupunkiin suunnattiin sen jälkeen. kierrokseksi muodostui rock town-metropol-nolife(eli oikealta nimeltään night life mutta tunnetaan se tuostakin nimestä) rt oli ihan kiva paikka mitä yläkerta oli suljettu mutta ilmeisesti keskiviikko ei ole kesäisin mikään paras biletyspäivä. metrossa oli paikallisten kebab-yrittäjien vapaapäivä (joojoo, ilkeästi sanottu) ja heitä pyöri aika paljon. paras oli kuitenkin kun eräs herrashenkilö tuli tiedustelemaan 'miksi näytämme niin surullisilta?' iskurepliikkien parhaimmistoon näiden kahdeksan baarivuoden jälkeen kuuluu myös: 'olisit niin paljon kauniimpi jos hymyilisit'. huoh.

ehkä mun naama näyttää norsunvitulta. hyvin todennäköistä jopa, mutta let it be. let it beeeeee..
metrossa oli tosi vähän porukkaa ja auki oli vain keskikerros, kävin tanssaamassa 'maneater' koska olin hoilannut mankan puuttuessa grillikatoksessa sitä koko illan. elä kysy.

nolifessä oli jotain superurpoja liikkeellä (kuten vissiin joka ilta) ja eivät tajunneet hyvällä eikä pahalla ettei kaivata seuraa. lopuksi kertoi miten paljon säälii mua ja mun asennettani ja ylipäätään kaikkea mussa. hänellä itellä oli kuulemma vaimo ja lapsia eikä mitään sellaisia aikeita kun kuvittelen. ehdotin sitten että keskustellaan vaikka veeti-valaasta mutta ei kelvannut. reeta yritti vähän pelastaa mutta kun lähden aukomisen tielle ni siitä ei sitten tule loppua. kilahdin kyllä vähän. mutta nauraen lähdin kuitenkin. ihme urpomagneetti mä olin taas. mikä vittu siinä on että nainen ei saa bisseään rauhassa nauttia. yrittäähän sitä aina voi mutta kohteliaan tai vähemmänkin kohteliaan ei:n pitää riittää, pitääkö korottaa ääntään ja olla ilkeä että tajuisivat ettei kiinnosta. vissiin.

reeta lähti torstaina jo kymmenen aikaan. mä vaan nukuin ja nuokuin. seiskan aikaan käytiin satsaamassa merin kanssa kaupassa ja matkalla tyhjennettiin yksi olunen. joku muori antoi hieman pahaa silmää ja meri siihen mutisemaan että 'on se nyt kumma kun ei saa kesäisenä tiistaina olutta juoda' mä: 'ei siinä mitään mutta kun tänään on torstai'. totaali repeäminen. käytiin kämppiksen ja merin kanssa rock townissa vielä ja siellä oli hevikaraoke ja muutama ihan hyvä laulaja ja muutama hieman huonompi. ei auta paljoa arvostella kun itellä on se ilo vielä edessä. huoh.

merin saatoin tien poskeen perjantaina 11 aikaan. se on taas viiden päivän nolife-jakso edessä. en malta odottaa.

-hemppis